*

Eutopiaa etsimässä Millainen olisi mahdollisimman hyvä yhteiskunta?

Harvainvallasta yhteisön hyvinvointiin

  • Harvainvallasta yhteisön hyvinvointiin
  • Harvainvallasta yhteisön hyvinvointiin

Jos analysoimme nykyistä vallalla olevaa talousjärjestelmää – eli kapitalismia – ja vertaamme sitä viime vuosisadalla mm. ns. itäblokissa ja Kiinassa testattuun kommunismiin, huomaamme, että ne ovat itseasiassa melko samanlaisia. Niinpä siis kommunismi ei ollutkaan todellinen vaihtoehto kapitalismille, koska myös se esim. mahdollisti pienen eliitin vallan enemmistön kärsiessä hiljaisesti. Rationaalisesti ja loogisesti ajatellen voimme siten löytää enemmistön etua puolustavan, ihmisen syvintä psykologiaa tukevan yhteiskuntajärjestelmän rakenteen suunnittelemalla asiat totaalisesti eri tavalla verrattuna kapitalismiin ja kommunismiin.

 

Mikä on kapitalismin ja kommunismin inspiraation lähde? Mikä on niiden pitkän tähtäimen visio? Kapitalismi pohjaa materialismiin ja individualismiin, kun taas kommunismin pohjana on materialismi ja kollektivismi. Käytännössä kuitenkin molemmat ovat materialistisia, luontoa tuhoavia yhteiskuntia, joissa pieni eliitti hallitsee enemmistön kustannuksella. Vastakohtana näille olisi henkisiin arvoihin nojaava ekologinen yhteiskunta, jossa maailma nähdään kaikkien yhteisenä perintönä; jossa ihmisten enemmistö saa sille kuuluvan arvon ilman pienen eliitin riistoa.

 

Adam Smithiä pidetään kapitalismin ideologisena isänä, vaikkakin hän oli hyvin kriittinen myös, perustellessaan kapitalismin jo olemassa olevana ilmiönä. Oikeus omistaa yksityisomaisuutta ja käyttää sitä ilman rajoituksia on kapitalismin kantava idea. Karl Marxin sanotaan aloittaneen siitä, mihin Adam Smith jäi ja kehittäneen argumentin loogiseen johtopäätökseensä: kommunismiin, joka on vastareaktio kapitalistiselle riistolle. Siinä kaikki omaisuus kuuluu valtiolle, jolta jokainen kansalainen saa tarpeensa mukaan. Jos kapitalismi on teesi, on kommunismi ideana sen vastateesi, joten meidän pitää kehittää niiden pohjalta synteesi. Tämä synteesi tarkoittaa siis yksityisomaisuuden ja yhteisomaisuuden sovittamista sopusointuiseksi yhdistelmäksi. Tällaisen ehdotuksen on tehnyt intialainen filosofi ja aktivisti Prabhat Rainjan Sarkar osana Edistyksellisen hyödyntämisen teoriaa (= Prout, PROgressive Utilisation Theory).

 

Sekä kapitalismi että kommunismi ovat väärällään sisäisiä ristiriitoja ja absurdeja mahdottomuuksia

 

Kapitalismissa jokainen saa koota vaurautta ja rikastua, mutta rikastuessaan yksilö toisaalta riistää muilta rikastumisen mahdollisuuden ja jopa köyhdyttää heitä, koska maallinen omaisuus on rajallista. “Trickle down”-teorian mukaan rikkaiden vaurastuminen hyödyttäisi myös köyhiä, mutta se on vain vilpillinen todellisuuden vastainen opinkappale. Kapitalismin lopputulemana omaisuus lopulta kasautuu niin harvoille, että seurauksena on vääjäämättä kuplan puhkeaminen, joka johtaa yhteiskunnalliseen kaaokseen.

 

Marxismin peruskäsitteet taas ovat irrationaalisia, epäpsykologisia ja brutaaleja. Sarkarin sanoin: “… dialektinen materialismi, materialistinen historiakäsitys, valtion pois kuihtuminen, proletariaatin diktatuuri, luokaton yhteiskunta, jne. ovat virheellisiä oletuksia, joiden toteuttaminen on mahdotonta. Siksi vallankumouksen jälkeisessä vaiheessa jokaisessa kommunistisessa maassa on ollut levottomuuksia ja sortoa. Maailmassa ei ole yhtäkään maata, joka olisi perustettu Marxismin ihanteiden mukaan.” (Ks. http://proutglobe.org/2011/05/nuclear-revolution/) Kommunismin vallitessa työläiset tuntevat itsensä vieraantuneiksi, koska heillä ei ole todellista valtaa työpaikallaan (kuten ei ole kapitalistisissa työpaikoissakaan). Sen lisäksi, toisin kuin kapitalismissa, heille ei ole juurikaan tarjolla mitään kannusteita työskennellä ahkerasti ja huolellisesti. Tämän – ja valtion keskusjohtoisen toimimattoman suunnitelmatalouden – vuoksi kommunistisissa maissa oli aina pulaa kunnollisista tavaroista. Nykyään kommunismi on onneksi enää olemassa vain nimellisesti parissa maassa.

 

Näkemys uudenlaisesta yhteiskunnasta

 

Kapitalismin aiheuttaman rikkauden kasaantumisen ja sitä seuraavan eriarvoistumisen poistamiseksi on toimittava asettamalla tuloille ja varallisuudelle katto. Lisäksi kaikille olisi taattava jatkuvasti kasvava minimitoimeentulo, jotta taloudellinen eriarvoisuus vähenisi progressiivisesti. Toimeentulo kaikille olisi mahdollista kun mm. suuryritykset muutettaisiin työntekijöiden omistamiksi osuuskunniksi, vähennettäisiin työaikoja, verotus siirrettäisiin alkutuotantoon ja poistettaisiin sitten tuloverot tarpeettomina. Kapitalismi toimii vain pienessä mittakaavassa: mikroyritykset kuten kampaamot, kahvilat, autokorjaamot, pienet kaupat, jne., jotka työllistävät alle 10 henkilöä, voisivat jatkaa kuten tähän asti.

 

Karl Marx oli oikeassa vallankumouksen tarpeellisuudesta kapitalismista eroon pääsemiseksi, mutta muuten hänen ideansa uudenlaisesta yhteiskunnasta eivät olleet päteviä. Orjuuttavien kolhoosien tai sovhoosien sijaan tarvitsemme osuuskuntia, jotka työntekijät omistavat yhdessä, ja joissa on myös heidän yhdessä sopimansa kohtuullinen ja houkutteleva kannustinjärjestelmä.

 

Osuuskuntien ja pienten yksityisyritysten lisäksi on yhteiskunnassa tuotantoa ja palveluita, jotka on mm. tehokkuuden ja monimutkaisen rakenteen vuoksi parempi antaa valtion tai paikallishallinnon hoidettavaksi, esim. rautatiet ja muu joukkoliikenne, energian tuotanto ja jätehuolto sekä tietenkin terveydenhoito ja koulutus.

 

Emme tarvitse kuristavia dogmeja tai jäykkiä ideologioita. Kapitalismissa ja kommunismissa on silti myös hyviä puolia. Niitä hyviä ideoita harmonisesti yhdistelemällä sekä kehittämällä uusia järkiperäisiä innovaatioita voidaan muodostaa toimiva talousjärjestelmä, joka on johdonmukainen ja reilu kaikille. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa toiminut sekatalous tai puitetalous ei ole tällainen ollut, vaan nyt tarvitaan täysin uudenlainen kestävän tulevaisuuden yhteiskunta, joka on edistyksellinen ja monenlaisiin huomisen haasteisiin sulavasti mukautuva.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Juuso Hämäläinen

Kommunismin ydin oli siinä, että tuotantovälineet ja työyhteisöt kuuluvat yhteiskunnalle.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Miten työyhteisö voi kuulua yhteiskunnalle? Tarkoitan nyt filosofisesti..miten tällaiseen lipputulemaa on voitu tulla esim. Marx,jos on edes tullut?

Toimituksen poiminnat