Eutopiaa etsimässä Millainen olisi mahdollisimman hyvä yhteiskunta?

Ratkaisu Suomen velkaongelmaan

  • Ratkaisu Suomen velkaongelmaan
  • Ratkaisu Suomen velkaongelmaan
  • Ratkaisu Suomen velkaongelmaan

Suomen uusi hallitus esittää leikkauksia julkisen talouden kuluihin, eniten sosiaalietuuksiin ja koulutukseen. Tarkoituksena on vähentää valtion velkaantumista. Mutta miksi Suomen valtio velkaantuu ja kenelle? Toisille valtioille vai kansainvälisille järjestöille, kuten Maailmanpankki? Ei, jo vuosikymmenten ajan valtio on ottanut lainaa yksityiseltä sektorilta. Sattumoisin Suomen Pankin rahamuseossa on juuri nyt näyttely “Yhteinen velkamme – valtion lainanotto vuosina 1859–2015”. http://www.rahamuseo.fi/vaihtuvat_nayttelyt/yhteinen-velkamme/fi/ Siitä näemme, että itseasiassa (sekä ulkomaiset että kotimaiset) yksityiset pankit ja muut rahoituslaitokset ovat hyötyneet julkisen talouden kustannuksella. Rahaa on näin valunut julkiselta sektorilta yksityiselle, eritoten juuri rikkaimmille kansalaisille. (On tietysti myös muita syitä kuin tämä, kirjoitan niistä muissa bloggauksissa.) Ratkaisu velkaongelmaan ei siten ole vähentää kuluja, alentaa palkkoja tai ottaa lisää lainaa, vaan saada rahat takaisin rikkailta valtiolle!

 

Allaolevat laskelmat perustuvat osin Thomas Pikettyn kirjaan 'Pääoma 2000-luvulla' ja vielä julkaisemattomaan kirjaan 'How to Prevent THE PERFECT STORM of Economic Inequality, Financial Meltdown, and Environmental Collapse'.

 

Kansantulo ja suurin piirtein saman suuruinen julkinen velka, muodostavat yhdessä julkisen varallisuuden, joten netto on NOLLA. Yksityinen varallisuus on siten koko kansallisvarallisuus, kooltaan suurinpiirtein 5 kertaa kansantulo. Suomen valtio ei ole köyhä, mutta yksityissektori omistaa enemmän.

 

Tästä yksityisestä varallisuudesta rikkain prosentti omistaa 35%, tai kaksi kertaa kansantulon verran, ja seuraava 9% rikkaimmista omistaa myös 35%. Kansan köyhin puolikas omistaa vain 5%. (Ks. kaavio 'Varallisuuden jakautuminen') Jos ottaisimme puolet rikkaimman prosentin varallisuudesta, voisimme maksaa koko julkisen velan, ja heillä olisi vielä yli kolme kertaa enemmän kuin alimmalla 50%:lla yhteensä!

 

Ratkaisuna tähän varallisuussiirtoon otetaan käyttöön kerralla 20% omaisuusvero, tai 2% vuodessa pidemmällä ajalla julkisen velan poismaksamiseksi. (Ks. kaaviot 'Velkakriisin ratkaisu' ja 'Varallisuuden jakautuminen omaisuusveron jälkeen')

 

Jotta se olisi oikeudenmukaisempi:

Rikkain 1 prosentti - omaisuusvero 35% (tai 3,5% vuodessa)

Seuraava 9 prosenttia - omaisuusvero 20% (tai 2% vuodessa)

Keskituloiset - omaisuusvero 2,5% (tai 0,25% vuodessa)

Alin 50 prosenttia - ei omaisuusveroa

 

Tämän omaisuusveron ylimääräisestä tuotosta voisi sitten käyttää koulutukseen (pitkän tähtäimen sijoituksena tuleville sukupolville), infrastruktuuriin, 100% työllistämiseen, vihreän teknologian edistämiseen, tavallisten ihmisten elämän helpottamiseen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen.

 

Muitakin muutoksia yhteiskuntaan tarvitaan, jotta estettäisiin vaurauden kasautuminen, esim. pankkireformi pankkien tuottojen hillitsemiseksi, rahamarkkinoiden säännöstely pörssikeinottelun estämiseksi, minimi- ja maksimipalkka ja verotuksen muuttaminen henkilökohtaisesta tuloverotuksesta yritysten verottamiseen sekä osuuskuntavetoinen talous nykyisen suuryhtiöiden aikakauden sijaan.

 

Poliittiseen aspektiin täytyy myös kiinnittää huomiota, jotta edistykselliset yhteiskunnalliset muutokset eivät tyssää poliitikkojen vastustukseen. Laillistettu korruptio pitää kitkeä, poliitikkojen pitää olla vastuussa tekemisistään. Valitut edustajat pitäisi voida erottaa, jos he eivät pidä vaalilupauksiaan. Parempi olisi politiikka ilman puolueita, jossa ehdokkaat täyttäisivät tarkat kriteerit ennen kuin voivat edes asettua ehdolle, esim. kokemus kansalaisjärjestötyöstä, moraalinen rohkeus ja edistyksellinen maailmankuva.

 

Edellä olevat ehdotukset perustuvat tai saavat innoituksensa Edistyksellisen hyödyntämisen teoriasta eli Proutista (PROgressive Utilisation Theory). Proutin päämääränä on ihanteellinen yhteiskunta – ei täydellinen, mutta hyvä yhteiskunta, jossa suurin osa ihmisistä on onnellisia. Se ei siis ole utopia, vaan eutopia. (Eutopia on paikka, jossa on ihanteellinen hyvinvointi, käytännön pyrkimyksenä (verrattuna utopiaan, joka on mahdoton käsite).) Sellainen yhteiskunta ei ole myöskään paikoilleen jämähtänyt, vaan alati muuttuva. On kuitenkin joitain perustavanlaatuisia periaatteita, jotka pysyvät muuttumattomina.

 

Yksi tärkeimmistä on tässä käsitelty periaate estää yhteiskunnan vaurautta kasautumasta harvojen käsiin, mikä johtaisi sekä maapallon rajallisten resurssien väärinkäyttöön että tarpeellisten resurssien käyttämättä jättämiseen. Nyky-yhteiskunnassa on kuitenkin menty jo pitkälle tällä tiellä, eikä tilannetta auta, että esitetään ratkaisuja, jotka vain peittävät todellisia olosuhteita. On tullut aika ehdottaa täysin uutta lähestymistapaa, tilapäisten laastariratkaisujen sijaan. Tämä on vain Proutistinen vastaus velkakriisiin, mutta itseasiassa Prout tarjoaa kokonaisvaltaisen näkemyksen uudesta kestävän tulevaisuuden yhteiskunnasta. https://www.facebook.com/groups/106698472694012/

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat